Jimmy TräskelinKOKKOLASnekka on maamme kansanmusiikkikentällä mielenkiintoinen tapaus. Powerfolkiksi musiikkiaan luonnehtiva yhtye tarjoaa oman näkemyksensä siitä, kuinka kansanmusiikinomainen materiaali saadaan uppoamaan tämän päivän yleisöihin, ja hyvin vilpittömästi asiansa esittäen Snekka onnistuukin vetoamaan. Tämä nähtiin Konservatorion salissa torstaina jo ennen valojen himmenemistä, kun kunnioitettavan runsas yleisö hiljeni odottamaan illan antia.
Tero Hyväluoma (viulu), Markus Luomala (haitari), Olli Seikkula (kitarat), Tarmo Anttila (kontrabasso, sähköbasso), Tuomas Rauhala (rummut, lyömäsoittimet) sekä tuoreempaa Snekka-verta edustava Matias Tyni (kosketinsoitin) tarjosivat reilun tunnin mittaisen viihdepläjäyksen.
Yhtyeen lavakarisma toimii, ja soittajien keskinäinen vuorovaikutus välittyi mieltä kohentavasti yleisöllekin. Rytmiryhmän rock-ilmaisullinen työskentely loi tukevat pohjat melodiasoittimille, ja jokainen kappale kasvoi suuren maailman malliin valtaisaksi teokseksi paukkuja säästämättä. Snekasta tuleekin helposti mieleen se periamerikkalainen unelma, jossa pieni ei missään nimessä ole kaunista ja konsertin aikana heräsi allekirjoittaneen mielessä väistämättä kysymys: olisiko sittenkin?
Snekan soittajat ovat mestarillisia instrumenttinsa käsittelijöitä ja karismaattisia esiintyjiä, jotka pystyisivät vakuuttamaan yleisönsä vähemmälläkin. Toisaalta kyse on kuitenkin pohjimmiltaan rock-musiikista, jossa elämä ei ole enempää tai vähempää kuin tämä hetki. Juuri niillä eväillä Snekka tarjosi yleisölleen annoksen kullankiiltoista eskapismia, eikä allekirjoittanutkaan voi mitenkään olla viihtyneisyyttään myöntämättä.
Talvi-klubi Corner´s Pubissa löysi esiintyjänsä jälleen Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulun ja Konservatorion opiskelijoiden keskuudesta. Klubin aloittanut Kohtalotoverit koostui Amk:n toisen vuoden opiskelijoista. Ringa Koskinen (laulu, pitkähuilu), Laura Savisalo (sello, laulu), Marja-Liisa Keinänen (viulu), Eeva-Kaisa Kohonen (kantele), Anu Hokkala-Risikko (haitari) sekä Teemu Männistö (kitara) tarjoilivat perinteistä ja vähemmän perinteistä materiaalia jo soitinnuksensa puolesta hykerryttävällä arkaaispohjaisella otteella. Hyvä Trio (Amanda Kauranne, Ulla Jauhiainen ja Elina Lappalainen) puolestaan riemastutti pubiyleisöä jäljittelemättömällä meiningillään, joka syntyy jotakuinkin kanteleista, kontrabassosta, heleistä naisäänistä ja aimo annoksesta pääosin hyväluontoista hulluutta.
Vivahteikkaan illan paketoi pikkutuntien puolella Riddim Orchestra. Henri Haakanan (haitari), Matti Pitkäsen (viulu) ja Antti Janka-Murroksen (kontrabasso) vaikuttavasti soljuva klezmer kutkuttavine jännitteineen piti yleisön otteessaan, ja sen myötä päätöksensä sai jälleen yksi onnistunut Talviharmonikan kansanmusiikki-ilta.