Maalauksia vuosien varrelta, Valo Verrosen 70-vuotisjuhlanäyttely Ylivieskatalo Akustiikassa 2.3. asti.

Jos edellyttää taiteelta rauhallista kauneutta, voi hyvin mennä katsomaan alavieskalaisen Valo Verrosen maisemamaalauksia kolmelta vuosikymmeneltä Akustiikan näyttelytilaan. Juhlanäyttelystä on kysymys kahdessakin mielessä: taiteilija täytti juuri 70 vuotta ja hänen maalauksensa oli ensimmäisen kerran esillä 30 vuotta sitten Oulussa.

Näyttely on yllättävän rauhallinen kokonaisuus, vaikka maalauksia on mukana 38 ja aiheita sekä tyylejä monia. Pienellä karsinnalla yleisvaikutelma olisi vielä parantunut ja laajat maisemat olisivat saaneet tilaa hengittää.

Valo on Verrosen maisemien keskeinen elementti. Varsinkin isohkoissa töissä sen tenhon havaitsee parhaiten hieman kauempaa. Siksikin tilassa saisi olla hieman väljempää.

Juhlanäyttely ei ole varsinainen retrospektiivi, mutta aloitusseinälle on ripustettu otos vuodesta 1978 vuoteen 2000. Muu osa näyttelystä painottuu 1990- ja 2000-luvun maalauksiin. Verronen oli aiemmalta ammatiltaan maanviljelijä. Taiteilija hänestä tuli hiljalleen. Näyttelyssä näkee selvästi hänen kehitystään sommittelussa ja värin käytössä. Vaikka Verronen on pyrkinyt maalaamaan luonnossa, aiheen äärellä tavoitteenaan realistinen esittäminen, hän on oppinut pelkistämään ja karsimaan maisemasta pois häiritsevää yksityiskohtien runsautta.

Esimerkiksi näyttelyn suurimmasta tunturimaisemasta, vuonna 1990 maalatusta Kesänki ja Yllästunturi Kukakselta nähtynä hän on jättänyt rumentavat hiihtohissit pois. Syvyysvaikutelman luova kelo on keskeisessä roolissa ja vaikuttaa sommittelun vuoksi asetetulta. Taiteilijan mukaan se tosin oli oikeastikin paikallaan.

Katsomalla tänä vuonna maalattua Ylläksen tuntureita ja samalle seinälle ripustettua Kaamos Ylläksellä vuodelta 1986 näkee kehitystä.

Taitava valon kuvaaminen on keino, jolla Verronen luo maisemiinsa tunnelmaa. Kuu ja auringonlasku kiinnittävät usein katseen. Pilvien takaa hohtaessaan aurinko luo pehmeän pumpulisen vaikutelman esimerkiksi viime kesänä maalattuun Hankoniemen rantaan.

Realisti poikkeaa joskus impressionistiseen tyyliin hetken valovaikutelmaa tavoitellessaan. Tästä ovat herkullisia esimerkkejä viime vuotinen Toukokuinen auringonlasku Hiekkasärkiltä ja Elokuun auringon lasku vuodelta 2000. Onnistunutta tyylin vaihdosta edustaa myös Syreeni vuodelta 1994. Ekspressionistista otetta on muutamassa metsäaiheessa, joista paras on Yläjoen koivikko.

Kylmiä sinisiä sävyjä toistaa Firenzen biennaleen osallistunut kolmiosainen Arktinen valo -sarja, johon kuuluvat revontulet, kesäyö ja talvinen päivä. Joskus tekniset ongelmatkin kääntyvät onneksi. Joulukorttimaista rauhaa henkivään Kaamoskuutamo-maalaukseen tuli erikoinen oranssi kuu ja turkoosi sävy, kun uudet värit yllättivät ja taiteilija joutui laittamaan punaisen laseerauksen.

Verrosen näyttelyä hallitsevat Lapin maisemat, koska hän maalaa niitä eniten. Viikon kuluttua hän lähtee taas Äkäslompoloon, 24. vuonna peräkkäin.