Marjatta HietaniemiJYVÄSKYLÄAllan Frilander - veistoksia. Keski-Suomen museo. Alvar Aallon tie 7. Avoinna 2.3. saakka.
Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi Allan Frilanderin nimestä nähtyäni hänen siron Luistelija-teoksensa pari vuotta sitten Keski-Suomen museossa pidetyssä Hellevi ja Voitto Toivaisen kokoelmanäyttelyssä. Nyt Frilanderilla on yksityisnäyttely samassa museossa.
– Satumme olemaan Toivaisen kanssa luokkakavereita, Jyväskylästä kotoisin oleva Allan Frilander kertoo.
Työuransa Frilander on kuitenkin tehnyt Pietarsaaressa, jossa toimi 25 vuotta Jakobstads Tidningin ylifaktorina. Hänen teoksiaan on nähty monissa näyttelyissä Pohjanmaan rannikolla, ja niitä on myös esimerkiksi Pietarsaaren, Kokkolan ja Kannuksen kaupunkien kokoelmissa.
Allan Frilander on itseoppinut toisen polven taiteilija. Hänen isänsä kirjakauppias Rurik Frilander oli myös kuvanveistäjä, joka oli erikoistunut lintujen veistämiseen.
– Isältä perin muovailupöydän, ja se on minulla edelleen, Allan Frilander sanoo.
Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Allan Frilander piti Seinäjoella. Eniten huomiota näyttelyssä kiinnittivät Tanssiva tyttö ja Hämähäkkityttö, joka on mukana parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä. Työ on ollut taiteilijalle tärkeä:
– Se on minulle vieläkin jonkin kahleista vapautumisen muistomerkki.
Hämähäkkitytön venytetyt jäsenet tuovat mieleen Alberto Giacomettin muoto- vaan ei liikekielen. Esikuvallisuuden Frilander kuitenkin kieltää:
– Vaikka lehtimiehet niin sanoivat, en silloin vielä tiennytkään mitään Giacomettista.
Joidenkin teosten vaikutussuhteet Frilander silti myöntää. Ohuet rautalankaveistokset syntyivät sen jälkeen, kun hän oli edesmenneen vaimonsa kanssa nähnyt Pariisissa Alexander Calderin näyttelyn. Hän on tehnyt myös teoksen Hommage à la Salvador Dali. Kyynelehtivää silmää esittävässä teoksessa olen näkeväni myös Constantin Brancusin vaikutteita.
Idean teokseen Frilander sai luettuaan Dalin päiväkirjan.
– Olen tehnyt kubistisia, surrealistisia ja realistisia teoksia vuorotellen aina sen mukaan, miltä minusta on tuntunut. En ole halunnut jäädä kiinni yhteen ismiin. On minua siitä haukuttukin, mutta minua on pelottanut Frans Toikkasen kohtalo. Hän kun ei millään ollut päästä irti kissoistaan.
On kuitenkin yksi asia, josta Allan Frilanderkaan ei ole päässyt irti: tytöt.
– Kyllä aiheita riittää, niin kauan kuin maailmassa on tyttöjä, 80-vuotisjuhlaa näyttelynsä avajaispäivinä viettänyt taiteilija sanoo pilke silmäkulmassaan.
Huumori tai joissakin tapauksissa tragikomiikka ovat keinoja, joilla Frilanderin teokset erottautuvat monien kollegoiden tärkeilevistä patsaista. Hymyilemättä ei voi katsoa hyvin ’näköistä’ omaakuvaa, jonka muotokieli on kuitenkin klassisen kubistinen tai veistosta, jonka nimenä on Taiteilija, jonka teokset hylättiin. Siinä maailmanmurjoma taiteilija, joka ei ole saanut apurahaa tai edustusta näyttelyyn riiputtaa päätään tosi surullisen näköisenä. Päätänsä pitempi on kuva Mauno Koivistosta.
Vakavaakin sanottavaa Allan Frilanderilla on. Yksi näyttelyssä olevista veistoksista on nimeltään Leikin loppu. Siinä lapsi on hylännyt räsynukkensa jo tarpeettomana. Nuken takana oleva suojelusenkelin siipi on kulunut reikäiseksi, mutta se edelleen suojelee isoksi kasvanutta lasta.
Näyttelyssä on myös veistos Kuukävelijät, joka syntyi amerikkalaisten ensimmäisen kuukävelyn jälkeen 1969. Koska taiteilija piti työtä hieman epäonnistuneeena, hän teki siitä toisen version, joka seisoo nyt Skellefteån raatihuoneella huoneessa, jossa tehdään vihkitoimituksia.
– Olen sanonut, että se on siellä varoittamassa nuoria pareja avioliiton vaaroista.
Kuvanveisto ei suinkaan ole ainoa Allan Frilanderin harrastus. Yksi on kirjoittaminen. Siitä on taiteilijan juhlanäyttelyssä esimerkkikin, kauniilla käsialalla kirjoitettuja tölkkiin säilöttyjä runoja.
– Koska runot ovat minusta kuin tunteiden säilyketölkkejä, halusin säilöä ne aivan konkreettisesti, taiteilija sanoo.
Toinen yhtä intohimoinen harrastus kuin kuvanveisto Frilanderille on Pälkäneen aapisen tekijä Daniel Medelplan. Frilander on jopa rakentanut puisen painokoneen, jonka kaltaisella hän arvelee Medelplanin aapisensa jo painaneen. Vuonna 1996 Frilander piti Jyväskylässä näyttelyn Nämä kirjat, jossa esitteli painokonetta ja osoitti, että sillä todella saattoi painaa.
Hän on ollut myös perustamassa Medelplan-museota Pälkäneelle.