Kaustisen kamarimusiikkiviikko, Kaustinen-sali 31.1. Glims&Gloms Dance Company: Suurperhe. Outi Heiskasen kuvataide näyttämöllä. Käsikirjoitus ja koreografia Tuomo Railo. Lavastus Metti Nordin. Musiikki Carita Holmström.

Huikeaa ja hienoa, mukaansatempaavaa elävää kuvaa tarjosi helsinkiläinen tanssiteatteri Glims&Gloms esittäessään torstai-iltana Outi Heiskasen kuvataiteesta innoituksen saaneen teoksen Suurperhe.

Siellä he olivat; Syntisäkki, Tohtori, Matkasaarnaaja, Kaaliaaria, Ihailtu kaunotar tuohikruunuineen, Morsiamen itku ja Karhun uni -teokset, tanssien kuin enkelit ja välillä kuin akrobaatit. Millainen kulttuuriteko onkaan tuoda mainetta niittänyt teos Espoosta tänne maakuntaan, Kaustiselle!

Suotta ei Helsingistä ole kehuja kaikunut. Suurperhettä seuratessa mieli vapautui lapsen lailla ottamaan vastaan kaikki ne ihmeellisyydet, joita Carita Holmströmin kaunis ja maanläheinen musiikki siivitti. Yleisö sai sylin täydeltä kauneutta, ehkä hieman rumuutta, kuolemaa ja teoksen päättävää rakkautta. Aivan kuten taiteilija itsekin sanoi, reilun tunnin kestänyt teos loppuu juuri oikeaan kohtaan.

Heiskasen hahmot ovat vastustamattomia, ja yhtä vastustamattomia ne olivat myös näyttämöllä. Suurperhe on kokonaisuus, jossa kuva, liike ja musiikki sulautuvat kokonaiseksi teokseksi. Ensimmäistä kertaa nykytanssia katsoessani en etsinyt siitä tarinaa, silti se oli mielessäni kun poistuin salista.

Kuinka tämä on mahdollista?

Viisivuotias seuralainen oli aivan haltioissaan teoksen alusta loppuun antaen aikuisellekin luvan heittäytyä jälleen lapseksi. Oli helppoa olla vain – suorituspaineita vailla – vähän kuin lavalla temmeltäneet hahmot, jotka ottivat tyynesti vastaan kaiken mitä Tuomo Railo oli sinne loihtinut. Ken tämä teoksen nähtyään väittää, ettei ymmärtänyt siitä mitään, voi oitis katsoa peiliin ja löysätä vannetta. Emmehän me sirkuksessakaan mieti sen kummemmin syntyjä syviä.

Kun uni painoi pikkumiehen luomet kotiin tultua kiinni, kuului viimeinen kommentti ennen Nukkumatin tuloa: ”Ja se tyttö oli niin kaunis, ettei sellaista kai voi ollakaan.”