Minna-Leena Erkkilä: Valtakunta. Kustannus Oy Arkki. 2007. 286 s.

Valtakunta on pulassa. Kunlandian nukkehallitsija Sigrif aikoo hyökätä alistaakseen Valtakunnankin palvomaan kauhistuttavaa Lohikäärmettä. Prinsessa Miilai ja prinssi Maamer täytyy saada turvaan sodan jaloista, joten he lähtevät seurueineen vaaralliselle pakomatkalle. Matkalla he saavat kuulla myös uskonnosta, joka perustuu muinaiseen, kolmiyhteisestä jumalasta kertovaan kirjaan.

Kokkolalaisen Minna-Leena Erkkilän esikoisromaani Valtakunta on kristillinen fantasiakirja, joka nojaa perinteisiin arvoihin – niin kristillisyyden kuin fantasiankin osalta. Keskiaikaa muistuttava fantasiamaailma, lohikäärmeet, noidat ja dualistinen maailmankuva ovat tuttuja sekä kristillisistä kuvastoista että aiemmasta fantasian traditiosta. Hyödyntämällä vanhoja aineksia se kuitenkin onnistuu olemaan myös jotain uutta, sillä suomalaista kristillistä fantasiaa ei ole juurikaan julkaistu.

Uskonnolla ja fantasiakirjallisuudella on vahvat sidokset. Usein kristillinen maailmankuva on kuitenkin fantasiaromaaneissa allegoriana, kuten esimerkiksi fantasiabuumin myötä uudelleen pinnalle nousseessa C.S. Lewisin Narnian tarinoissa (1950-56). Valtakunnassa kristillisyys näkyy tarinassa, mikä on teokselle sekä vahvuus että heikkous. Selkeä profiloituminen on tuonut muun muassa Vuoden kristillinen kirja 2007 -ehdokkuuden. Toisaalta romaanin yksioikoinen kristillisyys saattaa myös hätistää lukijoita.

Ongelmallista Valtakunnassa on se, että tarinaltaan se on nuortenkirja, mutta melko brutaalinkin väkivallan vuoksi sitä ei voi kovin nuorille suositella. Romaanissa pätee mustavalkoinen hyvä vastaan paha -asetelma, vaikka fantasian maailma tarjoaisi puitteet myös tulkintapinnan alle sukeltaville pohdinnoille rantavedessä kahlaamisen sijaan.

Vuoden kristillinen kirja 2007 -yleisöäänestys on käynnissä Internetissä 26.10. asti. Voittaja julkistetaan Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävässä tilaisuudessa 28.10.