Jussi KareinenTAMPERE
Tampereen Teatterin uutuus Armon Varassa on uusi suomalainen kantaesitys, joka jatkaa Reko Lundanin aloittamaa esitystraditiota, jossa tarinan keskiössä on perhe. Anna-Elina Lyytikäisen käsikirjoittama ja ohjaama Armon Varassa on kertomus Mirjamin perhehelvetistä, jossa ymmärrys ja empatia ovat niin sanotusti kortilla. Synkkää saagaa keventää mustan puhuva huumori, jota tukevat myös oivaltavat ohjaukselliset ratkaisut.
Silti jotain puuttuu. Siinä missä esimerkiksi edesmenneen Lundanin näytelmät kasvoivat teemoiltaan suuriksi, jää Armon Varassa–näytelmän sanoma vähän ohueksi. Se on sääli sillä muuten esitys on erittäin energinen ja kaikista rooleista vastaava näyttelijäkaksikko Anna-Elina Lyytikäinen ja Mikko Nousiainen tekevät tarkkaa, hyvin aksentoitua roolityötä. Erityisesti Lyytikäisen roolinvaihdokset ovat huimia, jättäen katsojan mielikuvitukselle sopivasti sijaa. Juuri tällaiseen hetkessä elävä teatteritaide antaa mahdollisuuden.
Miksi sitten groteskin naurun takaa ei löydy riittävästi myötätuntoa tai samaistumisen mahdollisuutta? Tekstiähän Lyytikäinen on kirjoittanut vuosikausia ja sitä on käsiohjelman mukaan hiottu Kom-tekstin työpajoissa ammattidramaturgien avustuksella. Dialogi on kieltämättä hauskaa, paikoin yliampuvaa ja karnevalistista. Kuitenkin Armon Varassa haluaa kertoa myös anteeksiannon ja ymmärryksen sanomaa, mutta se jää auttamatta tämän farssi vyörytyksen alle. Ehkäpä useamman näyttelijän käyttäminen olisi tuonut hahmoihin tarvittavaa syvyyttä. Nyt jotkut hahmot jäävät luonnostelmiksi tai turhan yksiulotteiseksi karikatyyreiksi.
Visuaaliselta ilmeeltään Armon Varassa on minimalismissaan tyylikäs ja oivaltava. Sanna Malkavaaran videosuunnittelu mahdollistaa taustafondin muuntumisen eläväksi kulissiksi tai tarpeiston osaksi. Lyytikäisen ja Tom Järvisen lavastus muilta osin rakentuu valkoisista muunneltavista kuutioista joille kaikille on oma tarkoituksensa – näyttämöllä ei ole mitään turhaa.
Anna-Elina Lyytikäinen on suomalaisen teatterin lahjakkaimpia tekijöitä. Hän on Thalian temppelin moniottelija, joka esittäytyy nyt myös tekstintekijänä. Armon Varassa näytelmälle voi povata menestystä suomalaisissa teattereissa. Veikkaanpa että Kuopion kaupungin teatteri voi olla seuraava Lyytikäisen näytelmä esikoisen esityspaikka, sijoittuvathan näytelmän maisemat ja hahmot tunnistettavasti niihin maisemiin. Valitettavasti Tampereen Teatterin kantaesitys ei kokonaisteoksena ihan onnistu siinä mihin sillä olisi ollut mahdollisuuksia.