Pienten koululaisten univaikeudet ovat tuttuja monissa perheissä. Lapsiperheissä painiskellaan paitsi liian lyhyiden yöunien myös nukahtamisongelmien ja yöheräämisten kanssa.

Vaikka lapsi on väsynyt, nukkumatti antaa odottaa itseään. Koululaiset saattavat myös heräillä öisin eikä nukahtaminen tahdo sen jälkeen enää onnistua.

Suomalaisten koululaisten nukkumisongelmat ovat kansainvälisestikin mittavat. Maailman terveysjärjestön tutkimuksen mukaan nimittäin 11–14 -vuotiaat suomalaiset koululaiset ovat Euroopan väsyneimpiä. Kolmasosa yläluokkalaisista ilmoittaa menevänsä nukkumaan vasta kello 23:n jälkeen.

Halsuan kouluterveydenhoitajalle Saija Riihimäelle koululaisten uni- ja nukahtamisvaikeudet ovat niin ikään tuttuja.

– Terveystarkastusten ja muiden tapaamisten yhteydessä keskustelen koululaisten kanssa nukkumisesta ja riittävän unen merkityksestä. Aika moni myöntää, ettei tunne oloaan päivällä virkeäksi ja yöunet jäävät usein liian lyhyiksi.

Alaluokkalainen tarvitsee keskimäärin kymmenen tuntia unta, murrosikäinen reilut yhdeksän tuntia.

– Mutta kuinkahan moni lapsi ja nuori lopulta nukkuu riittävästi, miettii Saija Riihimäki.

Kuitenkin vain pari prosenttia lapsista ja aikuisista pärjää vähällä unella. Koululaiselle kahdeksan tunnin yöuni on alakanttiin. Jos lapsi on päivisin levoton eikä jaksa keskittyä, niin ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota unimäärään.

Saija Riihimäki ei halua syyllistää vanhempia. Hän näkee vähentyneen nukkumisen taustalla on koko yhteiskunnan kulttuurin muuttumisen. Yhteiskunta on auki 24 tuntia ja valveillaoloaikaa nipistetään lisää menemällä nukkumaan entistä myöhemmin. Vuorokausirytmi on mennyt kaikilta sekaisin.

– Aikuisten kiire heijastuu lapsiin ja häiritsee jopa heidän yöuniaan. Monen perheen elämä on liian kiireistä. Yhteistä aikaa ei tahdo löytyä ja lapsilta vaaditaan liian paljon liian nuorina. Pienten koululaisten päivä ja koko elämä on täynnä tapahtumia ja monenlaista ohjelmaa, pohtii Saija Riihimäki.

– Jos ulkoilu jää vähiin, sekin saattaa kostautua nukahtamisongelmina. Tietokone ja televisio kilpailevat ulkoleikkien kanssa. Onneksi uusi lumi ja talventulo jaksavat edelleen kiehtoa lapsia. Pienten koululaisten ilme kirkastuu heti, kun lunta sataa maahan. Lumileikeillä on edelleenkin vetovoimaa. Koulupäivän jälkeen lapsien pitäisikin liikkua ja ulkoilla useita tunteja. Touhukkaan päivän ja ulkoilun jälkeen unikin maistuu.

Unella monta
tehtävää

Saija Riihimäki ei väsy puhumaan unen vaalimisen puolesta.

– Nukkuminen on perusasia ja unella on monta tärkeää tehtävää. Unen aikana asioiden mieleen painaminen tehostuu ja opittu materiaali siirtyy muistiin eli aivot siirtävät asioita työmuistista käyttö- ja kestomuistiin.

Tutkimuksissa on todettu, että jos saman asian opettelee kaksi ryhmää ja toinen ryhmä saa nukkua tarpeeksi ja toinen ryhmä kärsii univajeesta, niin asian osaavat paremmin ne, jotka ovat saaneet riittävästi unta. Uusien tietojen ja taitojen oppimisen kannalta onkin oleellista, että koululainen nukkuu riittävästi.

Unen merkitys korostuu nimenomaan uusien asioiden oppimisessa. Rutiinitehtävät hoituvat joten kuten väsyneenäkin, mutta koululaisen elämässä rutiineja on kuitenkin aika vähän. Joka päivä eteen tulee paljon uuttaa tietoa, joka pitää pystyä omaksumaan. Säännöllistä unta tarvitaan yhtä hyvin kirjatietoon kuin sosiaalisten taitojen oppimiseen.

Unen kustannuksella ei kannata tehdä juuri mitään, ei edes opiskella. Saattaa olla, että läpi yön tentteihin lukenut opiskelija ei muista aamulla juuri mitään lukemastaan.

Säännöllinen uni on tärkeää myös tunne-elämälle.

– Nukkumisen aikana elimistö lepää ja lepo auttaa uudistumaan ja valmistautumaan uuteen päivään. Liian lyhyet unet saattavat näkyä myös lapsen pahantuulisuutena ja silloin sukset menevät ristiin kavereidenkin kanssa, Saija Riihimäki pohtii.

Kouluikäisen on vielä vaikea arvioida ja ymmärtää liian lyhyiksi jäävien unien aiheuttamaa väsymystä. Saija Riihimäki muistuttaakin, että nukkumaanmenoaikojen vahtiminen on vanhempien tehtävä.

Rauhallinen hetki
edistää unta

Saija Riihimäki neuvoo järjestämään rauhallisen hetken ennen nukkumaanmenoa.

– Jos lapsi on juuri pyöräilyt viisi kilometriä kaverinsa luota tai hänellä on ollut muuta toimintaa, nukahtaminen tuskin onnistuu. Elämisen tahtia kannattaa rauhoittaa hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Nukahtamista edistävät myös pieni iltapala sekä tutut iltarutiinit.

– On myös tärkeää käydä lapsen kanssa läpi päivän tapahtumia ja mahdollisesti pahaa mieltä aiheuttaneita asioita. Riidat pitää niin ikään sopia ennen nukkumaanmenoa, etteivät ne jää mieleen pyörimään ja haittaamaan yöunta. Jos uni ei tule, kannattaa lapsen antaa nousta hetkeksi ylös vuoteesta.

– Myös ympäristö voi vaikuttaa unensaantiin. Makuuhuoneen pitäisi olla viileä, lämpötila ei saisi nousta yli 18 asteen. Värien pitäisi olla rauhallisia ja kuun kurkistelut kannattaa sulkea huoneen ulkopuolelle esimerkiksi rullaverhoilla, vinkkaa Saija Riihimäki.

Hän vakuuttaa myös, että tilapäinen unettomuus ei ole vaarallista, muutaman yön valvomisen lapsikin kestää. Tilapäinen unettomuus voi johtua päivän jännittävistä tapahtumista. Lapsella voi olla myös kasvukipuja, painajaisia ja muutokset elämässä ja pelkästään mielikuvitus voi pitää häntä hereillä.

– Murrosikäisellä unentarve vähenee ja unirytmi muuttuu vähitellen myöhäisemmäksi eli kysymys voi olla ihan luonnollisesta asiasta. Jos unettomuutta kestää päiviä tai viikkoja eivätkä kotikonstit tepsi, kannattaa apua kuitenkin hakea esimerkiksi lastenneuvolasta tai perheneuvolasta. Yksin ongelmien kanssa ei pidä jäädä, Saija Riihimäki neuvoo.