Riitta-Maija Sykkö (KP)Murrosikäinen koettelee koko perhettä. Elämänvaihe kuuluu ja näkyy. Tunteet räiskyvät ja ovet paukkuvat. Vanhemmat saavat kuulla olevansa tyhmiä, tylsiä ja auttamattoman vanhanaikaisia. Ennen niin aktiivinen ja innostunut alakoululainen saattaa yläkoululaisena muuttua saamattomaksi ja laiskottelevaksi. Murrosikäiseltä energiaa kyllä löytyy silloin, kun pitää lähteä viettämään vapaa-aikaa kavereiden kanssa, mutta oman huoneen siivoukseen tai astianpesukoneen tyhjentämiseen ei puhtia riitä.
Perheneuvoja sosiaalipsykologi Saara Kinnunen neuvoo vanhempia käyttämään murrosikäisen kanssa rohkeasti maalaisjärkeä, asettamaan rajoja ja ennen kaikkea välittämään ja säilyttämään hyvät ja avoimet suhteet lapseensa.
– Suhde ei aina ole eikä voi olla hyvä, mutta tärkeintä on pitää se tallella. Jos vanhemmat päästävät irti murrosikäisestä, heidän on vaikea saada häneen sen jälkeen otetta eikä nuorta saa enää kuuntelemaan, toteaa Saara Kinnunen.
Suhteen vaaliminen vaatii vanhemmilta tietoista työtä, mutta Saara Kinnunen vakuuttaa, että ihan tavallisilla arjen keinoilla ja maalaisjärjen käytöllä pärjää murrosiän myrskyjen yli.
– Nuoresta pitää olla kiinnostunut, kysellä hänen harrastuksistaan, kavereistaan, koulunkäynnistään ja muista kuulumisistaan. Välillä murrosikäinen nuori protestoi kyselyjä, mutta siitä huolimatta kannattaa jatkaa sitkeästi kysymyksien esittämistä. Nuori kyllä ymmärtää, että se on välittämisestä ja huolenpitoa.
Yksi tapa osoittaa kiinnostusta, on käydä joka päivä nuoren huoneessa vaikkapa vain sanomassa hyvää yötä. Huoneeseen kannattaa mennä silloinkin, kun nuori on läimäyttänyt oven kiukkuisesti kiinni perässään.
Murrosikään voi myös valmistautua ennen sen alkamista. Hyviä ja läheisiä suhteita kannattaa vaalia eikä päästää jo alaluokkalaisia luisumaan liian kauas kodin piiristä kaverimaailmaan. Ennen murrosikää lapsi elää seesteistä aikaa. Se on hyvää aikaa myös läheisten ja lämpimien suhteiden luomiselle.
Saara Kinnunen muistuttaa, että lapsuutta kannattaa vaalia mahdollisimman pitkään.
Kiitosta ja
kosketusta
Vaikka murrosikäinen on kasvanut lapsuuden sylivaiheen ohi, hän kaipaa silti fyysistä kosketusta.
– Kosketuksen pitää kuitenkin olla sellaista, jonka nuori hyväksyy. Häntä voi hipaista olkapäältä, hieroa niskaa tai sipaista hiuksista, toteaa Saara Kinnunen.
Hän neuvoo myös kiittämään nuorta. Nuoria kyllä kovistellaan ja arvostellaan töppäyksistä ja laiminlyönneistä, mutta kiitos tahtoo olla tiukassa. Jokaisesta löytyy jotain kiitoksen arvoista. Se voi olla vaikka pizzan leipominen tai jokin muu kädentaito tai osaaminen.
– Vanhempien pitää huolehtia myös siitä, että nuori tietää, mistä asioista vanhemmat ovat tyytyväisiä.
Nuori tarvitsee
rajoja ja esikuvia
Vanhempien tehtävä on osoittaa myös nuorelle, missä rajat kulkevat. Siinä he voivat toimia omalla esimerkillään näyttämällä, miten he suhtautuvat sääntöihin, lakeihin, rajoituksiin ja yhteiskunnan pelisääntöihin.
– Vanhemmat vetävät maton alta, jos he itse toimivat sääntöjä tai lakeja vastaan, muistuttaa Saara Kinnunen.
Nuorten on tärkeää tietää muutenkin, mitä vanhemmat pitävät elämässä tärkeänä ja mitä he odottavat lapsiltaan.
– Kun lapsi esimerkiksi lähtee kaupungille, vanhemmat neuvovat häntä olemaan siellä kiltisti. Nuorelle pitää myös kertoa, mitä se tarkoittaa ja mitä siihen ohjaukseen sisältyy.
– Rajaristiriitoja varmasti tulee, sillä nuori haluaa yleensä enemmän, mikä on hänelle hyväksi. Nuori tekee irtiotoissaan myös ylilyöntejä ja pallo saattaa karata käsistä. Silloin vanhempien on toimittava verkkoaitana, joka pysäyttää karanneen pallon.
– Nuoret eivät helpolla hyväksy vanhempien puuttumista omiin asioihinsa. Rajojen paikoista on hyvä neuvotella ja kuunnella myös nuorta itseään. Heti kättelyssä ei kannata olla liian jyrkkä, mutta kaapin paikan määrääminen kuuluu aina vanhemmille, jos yhteiseen sopimukseen ei päästä.
Saara Kinnunen muistuttaa, ettei lasten suuttumista kannata pelätä. Vanhempien jämäkkyys tuo nuorelle myös turvallisuutta, jota hän kaipaa ja suorastaan tarvitsee.
– Kun nuori ei itse osaa tai uskalla sanoa ei, on vanhempien se tehtävä. Nuoren on helpompi lähteä kotiin vaikkapa kotibileistä, jos hän voi sanoa kavereille, että kotiintuloaika on hänen tyhmien vanhempiensa typerä käsky. Vanhemman on suostuttava esiintymään nuoren elämässä myös tässä roolissa.
– Rajojen asettamisella, kieltojen ja kotiintulojen noudattamisella vanhemmat auttavat nuorta, Saara Kinnunen vakuuttaa.
Vanhemmilla
neuvottomuutta
Saara Kinnunen toteaa, että lapset ovat tänä päivänä vanhemmilleen hirveän tärkeitä ja monilla lapsilla meneekin todella hyvin. Lapsiin ollaan valmiita sijoittamaan etenkin materiaalisesti hyvin paljon.
– Joissakin asioissa vanhemmat ovat kuitenkin neuvottomia. Eikä ihme, sillä he kasvattavat nuoria sellaisessa maailmassa, jollaisen kuvittelemiseen heidän oma mielikuvituksensa ei olisi aikanaan millään riittänyt. Media, tietokoneet, bile- ja seurustelukulttuuri ovat asioita, joihin tämän päivän vanhemmat joutuvat ottamaan kantaa.
Saara Kinnunen patistaa vanhempia käyttämään näissä asioissa rohkeasti omaa maalaisjärkeään.
Hän uskoo, että vanhemmuudessa ollaan menossa parempaan suuntaan.
– Ainakin nuorten alkoholinkäyttöön on alettu suhtautua kielteisesti ja siihen myös reagoidaan entistä jämäkämmin. Vanhemmat ovat heränneet näkemään asioiden vakavuuden. Kolmasosa nuorista voi kuitenkin edelleen huonosti ja huonosti voivat nuoret tulevat kaikista yhteiskuntaluokista, Saara Kinnunen muistuttaa.