Antti Valpas arvioi väitöskirjassaan paikallispuudutus- eli TVT-leikkausta (Tension-free Vaginal Tape) ja tähystinkirurgista eli LC-leikkausta (Laparoscopic Colposuspension) naisten ponnistusvirtsainkontinenssin kirurgisessa hoidossa.

Aiemmin inkontinenssileikkaukset on tehty avoleikkauksina. 1990-luvulla kehitettiin niin kutsuttuja mini-invasiivisia leikkauksia. Tavoitteena oli vähentää toimenpiteen aiheuttamaa rasitusta ja nopeuttaa potilaan toipumista.

Kahden mini-invasiivisen leikkauksen vertailu tehtiin satunnaistetussa kliinisessä kokeessa seitsemässä sairaalassa eri puolilla Suomea. Tutkimuksessa oli mukana 128 naista, joista seitsemän jäi eri syistä pois lopullisesta vertailusta. Potilaat arvottiin ennalta sovittujen kriteerien mukaan kahteen hoitoryhmään tähystinkirurgiseen toimenpiteeseen tai paikallispuudutustoimenpiteeseen.

TVT-ryhmässä sairaalassaoloaika sekä kipulääkkeitten käyttö oli tuntuvasti vähäisempää kuin tähystinkirurgisen toimenpiteen potilailla. Leikkauskomplikaatioita molemmissa ryhmissä oli vähän eikä ryhmien välillä tässä suhteessa ollut eroja. Myös kuuden viikon seurannan jälkeen välitön leikkaustulos oli yhtä hyvä molemmissa ryhmissä.

– Vuoden seurannassa TVT-leikkaus antoi kuitenkin selvästi paremman hoitotuloksen kuin tähystinkirurgisesti tehty toimenpide. Vuoden seurannan jälkeen lähes 90 prosenttia TVT-leikatuista potilaista on parantunut kokonaan, Antti Valpas toteaa.

TVT-leikkaus on päiväkirurginen ja se tehdään paikallispuudutuksessa, jolloin potilas pääsee kotiin samana päivänä. Potilaat myös toipuivat leikkauksesta nopeasti. Sairausloman pituus vaihteli kymmenestä päivästä kahteen viikkoon. Tähystinkirurgisen toimenpiteen jälkeen sairausloma oli keskimäärin 28 vuorokautta.

Tutkimuksen mukaan TVT-leikkaus on tällä hetkellä kustannustehokkain kirurginen hoitovaihtoehto naisten ponnistusvirtsankarkailun hoidossa.

Tutkimustulokset kiinnostavat myös muualla maailmassa. Antti Valpas on käynyt luennoimassa aiheesta Buenos Airesissa Argentiinassa ja Montrealissa Kanadassa. Hän aikoo myös jatkaa tutkimusta ja seurantaa. Tuloksia on tarkoitus analysoida uudestaan, kun leikkauksista on kulunut kolme neljä vuotta.

Merkittävä
terveysongelma
Naisten tahaton virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on tavallinen terveysongelma. Suomessa joka neljäs nainen kärsii jossakin elämänsä vaiheessa virtsainkontinenssista.

– Virtsankarkailu heikentää elämänlaatua monin tavoin, aiheuttaa masennusta ja häpeää. Se on varsin vaiettu ongelma, vaikka siihen on olemassa hyviä hoitokeinoja. Kynnys hakeutua hoitoon on edelleenkin korkea, toteaa Antti Valpas.

Virtsankarkailu lisääntyy iän myötä, mutta se ei ole varsinaisesti mikään vanhusten tauti.

– Nuorin, jota olen hoitanut on ollut 24-vuotias ja vanhin 82-vuotias. Keskimäärin hoidettavat ovat 50–60-vuotiaita.

Virtsankarkailun yleisin muoto on fyysiseen ponnisteluun liittyvä inkontinenssi eli ponnistustyyppinen karkailu. Virtsaa karkaa esimerkiksi yskimisen, aivastamisen tai nostamisen yhteydessä. Ponnistusvirtsankarkailu johtuu osittain sidekudoksen synnynnäisestä heikkoudesta. Myös synnytykset altistavat virtsankarkailulle, mutta virtsankarkailua esiintyy myös synnyttämättömillä naisilla.

Ensivaiheessa vaivaa voidaan hoitaa konservatiivisesti eli tarkistetaan elämäntapoja ja käytetään fysioterapiaa. Noin puolet potilaista saa riittävän avun konservatiivisesta hoidosta. Jos se ei auta, harkitaan kirurgista hoitoa.

Antti Valpas on työskennellyt Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa 13 vuotta naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä. Tällä hetkellä hän toimii Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa ylilääkärinä.

Väitöstilaisuuden vastaväittäjänä toimii professori Mirja Ruutu HYKS:n urologian klinikalta ja kustoksena professori Juha Tapanainen.