Lapselle luontainen uteliaisuus on säilynyt Holmbomin matkarepussa ja saanut hänet asettamaan yhä uudelleen kysymyksen ”miksi?” ja heti sen jälkeen ”miksei näin?” ja ”mitä siitä seuraa?”.

Vuoden 2005 Suomen tiedepalkinto annettiin Åbo Akademin professori Bjarne Holmbomille. Hän johtaa tutkimusryhmäänsä Prosessikemian tutkimuskeskuksessa. Hiljattain tulleella päätöksellä huippuyksikölle myönnettiin toinen kuusivuotinen tutkimuskausi.

Holmbomin tutkimusryhmä on löytänyt kuusen sisäoksista HMR lignaanin, joka on jo etenemässä kuluttajan ulottuville, ravintolisävalmisteena. Lisenssin on ostanut sveitsiläisyhtiö. Myös USA:n markkinat ovat avautuneet valmisteelle. Lignaanit kuuluvat kasviestrogeeneihin, ja niitä voidaan käyttää antioksidantteina ja muutoinkin terveysvaikutteisesti, esimerkiksi syövän torjuntaan ja naisten menopaussioireisiin. Myös lääketeollisuus on kiinnostunut kuusen lignaaneista ja niiden mahdollisuuksista muun muassa kasvainten hoidossa.

– Meillä oli mökillä Houtskärissä vino, ruma kuusi, jonka kaadettuani otin siitä sisäoksan analysoitavaksi. Oksa sai odottaa pakastimessa, kunnes eräs opiskelija teki siitä harjoitustyön. Lignaania on puussa normaalisti 0,1 prosenttia, sisäoksassa määrä oli satakertainen! Bjarne Holmbom kertoo.

Kotimainen kuusi on tässä suhteessa ainutlaatuinen. Suomessa prosessoidaan paperilinjalla yksittäisiä puulajeja, myös puhdasta kuusta, tämä antaa pohjan suurellekin lignaanituotannolle.

– HMR lignaania on kaikkein eniten Pohjois-Suomen kuusissa. Oksarikasta haketta otetaan jo ulos UPM:n Kajaanin tehtaalta ja kuljetetaan Turun seudulle rikastettavaksi.

Ennen Sveitsiin päätymistä on mukana vielä tutkijoiden pienfirma. Avautuvien markkinoiden myötä tässä voi olla mahdollisuuksia suomalaiselle puulle laajemminkin.

Ei saa juuttua
Suomen tiedepalkinto jaetaan tunnustuksena korkeatasoisesta ja kansainvälisesti merkittävästä tieteellisestä tutkimuksesta, arvostuksen osoituksena kokonaiselle elämäntyölle.

Entisenä aktiiviurheilijana, pituushyppääjänä ja kolmiloikkaajana, Holmbom on uskaltanut leiskauttaa myös opinnoissaan ja tutkimustyössään yli totuttujen rajojen. Hän on vaihtanut sektoria siinä missä maatakin.

Bjarne Holmbom muistaa lapsuudestaan tapahtuman, joka antoi hänelle suuntaa.

– Vuonna 1952, jolloin olin 8-vuotias, vanhempani olivat hankkineet minulle ja vuotta vanhemmalle veljelleni liput Helsingin olympiakisoihin. Olimme ruotsinkieliseltä seudulta pienestä maalaiskylästä, Inkoon Tähtelästä. Meitä jännitti hirveästi jo pelkkä stadionille meno.

– Mutta me selvisimme hyvin ja innostuimme sekä urheilusta että kansainvälisyydestä.

– Olin kovin hento ja kalpea. Istuin vain sisällä ja luin. Nyt tahti muuttui ja kuntoni koheni. Urheilu soveltui hyvin koulutyön rinnalle, aikanaan myös tieteellisen työn vastapainoksi, elämänasenteenikin pohjaksi.

Sementtiä, kalkkia
ja mäntyöljyä
Diplomi-insinöörinä hän teki ensin sementti- ja kalkkitutkimusta, kunnes hänelle selvisi, että se olikin puu, jota hän halusi tutkia. Yliopistossa 1973 hän teki mäntyöljykokeen, joka johti ensin koelaitoksen ja sitten peräti tehdasyksikön perustamiseen Lappeenrantaan, Kaukaan sellutehtaan kylkeen.

Mäntyöljyä ja steroleja tuottava yksikkö ja Holmbomin väitöskirja vuodelta 1978 loivat tavallaan myös perustan sille työlle, joka johti vuonna 1995 professori Tatu Miettisen tutkimusryhmän ja Raisio-yhtymän Benecol -tuotteisiin.

Kolesterolioivallukset
ja mutageenikeksintö
Bjarne Holmbom esitti jo 1970-luvulla, että kannattaisi tutkia ruuassa olevien sterolien vaikutusta kolesteroliarvoihin.

Hänen mukaansa aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä. Olihan olemassa tehokkaita kolesterolilääkkeitä. Tänä päivänä lääke- ja kemianala ovat kuitenkin kehittyneen luonnonmukaisempaan suuntaan.

Holmbom panosti tutkimuksensa puunjalostusteollisuuden vesistöpäästöjen ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Vuonna 1979 Bjarne Holmbom kutsuttiin Kanadaan tutkimaan sellun valkaisuaineiden mutageenisia aineita. Tuloksena oli tärkeimmän, erittäin vahvan mutageenisen aineen MX:n löytäminen. Suorastaan mullistavaksi tämän löydön teki jatkotutkimus Suomessa, kun havaittiin saman MX:n esiintyvän myös juomavesissä. Tämä herätti kohun maailmalla, ei vähiten Suomessa, ja juomaveden kloorausta ryhdyttiin vähentämään määrätietoisesti.

– Kloorauksen eittämätön ansio on bakteerivapaa juomavesi. Mutta vaarojakin on. Niiden minimointiin pyritään yhä, viime aikoina muun muassa poistamalla vedestä humus ennen kloorausta.

– Pitoisuudet ovat nyt jo häviävän pieniä, mutta toisaalta yksi ainoa molekyyli yhdessä ihmisessä voi jo olla liikaa ja aiheuttaa mutaatioita. Epidemiologisilla tutkimuksilla on osoitettu muun muassa munuais- ja vatsasyövän yhteys juomaveden mutageenisyyteen, professori Holmbom sanoo.