Iloisetkin asiat kuten odotettu lomamatka, opiskelujen aloittaminen, uusi työpaikka, omat häät tai lapsen syntymä jännittävät. Huolestuneisuuden tunteet liittyvät niin ikään luonnollisina eri elämäntilanteisiin ja ne menevät ja tulevat.

Paniikkivalmius on periaatteessa rakennettu ihmisen sisälle elämää ylläpitäväksi puolustuskeinoksi. Adrenaliinia piti erittyä ja sydämen hakata, jotta ihminen pääsi tarvittaessa petoja karkuun. Suden vierailu lammaslaumassa kuvaa tapahtumaa eläinmaailmassa. Nykyisin näitä keinoja ei kuitenkaan enää tarvita, mutta ne ovat edelleen sisäänrakennettuina elimistössämme.

Kun tavallisessa kauppajonossa, elokuvateatterissa, liikennevaloissa, hississä tai keskellä tyhjää toria sydän alkaa jyskyttää, hiki nousee pintaan, hyperventilaatio iskee ja pyörryttää, ympäristö tuntuu epätodelliselta ja pelko yltyy niin kovaksi, että on rynnättävä ulos hengittämään, kysymys ei ole enää tavallisesta jännittämisestä vaan paniikkihäiriöstä. Kohtaus alkaa ilman ennakkovaroituksia ja pahenee täydeksi pakokauhuksi.

– Ahdistuneisuudesta voi kehittyä joskus niin paha, että se haittaa ja rajoittaa koko elämää. Pahimmillaan se voi johtaa masennukseen, keskeyttää nuoren opiskelut tai johtaa työkyvyttömyyteen, toteaa psykologi Sirpa Nyman Keski-Pohjanmaan keskussairaalan psykiatrian poliklinikalta.

Paniikkihäiriö
on yleinen
– Nykyisessä sairausluokituksessa se on ollut vuodesta 1987. Siellä pitkäaikaista ja pahenevaa ahdistuneisuutta kutsutaan ahdistuneisuushäiriöksi. Yksi poikkeavan ahdistuneisuuden muoto on paniikkihäiriö, Sirpa Nyman selvittää.

Mistään uudesta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Lähes sadan vuoden ajan psykiatrisessa kirjallisuudessa on nimittäin kuvailtu paniikkipotilaita ja pohdittu syitä heidän ongelmaansa. Vanhemmat teoriat painottivat pääasiassa ristiriitoja ja traumoja potilaan lapsuudessa, mutta pitkätkin menneisyyttä tutkivat hoidot eivät juuri näytä vaikuttavan paniikkipotilaiden kohtauksiin.

Paniikkihäiriö on varsin yleinen ongelma. Eri arvioiden mukaan sitä esiintyy 2–4 prosentilla suomalaisista.

– Paniikkihäiriöön liittyy usein myös masennusta ja yleistynyttä ahdistuneisuutta. Naisilla paniikkihäiriö on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Laukaisevia tekijöitä voivat olla raskaus tai synnytyksen jälkeinen aika. Onkin arveltu, että hormonaaliset tekijät ovat vaikuttamassa >paniikkihäiriön syntyyn, Sirpa Nyman toteaa.

Oireet ajavat
aluksi ensiapuun
Sirpa Nymanin kertoo, että moni paniikkihäiriöstä kärsivä hakee oireisiinsa ensimmäisenä apua ensiavusta.

– Paniikkikohtauksen oireethan viittaavat fyysiseen vaivaan. Tyypillisiä ovat sydämentykytys, vapina, heikotus, pyörrytys, hikoilu, vatsaoireet ja ilman loppumisen tunne. Kun sydänfilmistä ja laboratoriotutkimuksista ei löydy mitään sairautta ja kohtauksen oireet häviävät, kohtauksen saanut rauhoittuu.

– Uusiutuessaan kohtaukset aiheuttavat kuitenkin jatkuvaa jännitystä ja uusien kohtausten pelkoa. Koko elimistö on stressaantunut, yöunikin häiriintyy. Uupumus, pessimistiset tulevaisuudenkuvat ja itsetunnon romahtaminen johtavat helposti masennukseen.

– Paniikkikohtauksista kärsivä alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita. Hän saattaa lakata ajamasta autoa, ei uskalla lähteä kauppaan, harrastuksiin, ystävien luo tai opiskelemaan.

– Paniikkihäiriöisen läheisen elämä on myös hyvin uuvuttavaa. Hänen pitäisi jaksaa tukea, rohkaista ja ymmärtää, mutta on ymmärrettävää, ettei se aina onnistu.

Tieto vähentää
tuskaa
Uusien tarkempien diagnoosiluokitusten avulla ahdistuneisuushäiriöiden lääketieteellinen tutkimus on kehittynyt huomattavasti. Se sekoittuu kuitenkin helposti muihin ahdistuneisuushäiriöihin ja masennukseen.

– Paniikkihäiriöitä voidaan ja sitä pitää hoitaa. Jopa yli puolet paniikkihäiriöpotilaista sairastuu hoitamattomana masennukseen, ja oireilevaksi jääneillä on suuri riski sairastua uudestaan paniikkikohtauksiin. Paniikkihäiriö myös rajoittaa elämää.

– Joskus jo tieto on suuri helpotus paniikkihäiriöiselle. Nimen saaminen epämääräisille oireille auttaa ymmärtämään ainakin sen, mistä kohtauksissa on kysymys. Moni pelkää, että heillä on sydänkohtaus.

Alkuvaiheessa potilas tarvitseekin rauhallisen ja seikkaperäisen selvityksen oireistaan ja niiden syistä. Usein vaaditaan lääkehoitoa oireiden nopeaan hallintaan ja jatkossa yksilö-, perhe tai ryhmäterapiaa esim. vääristyneiden arvojen, ajattelutapojen tai ihmissuhteiden hoitoon.

Rohkeutta ja
harjoittelua
– Hoidossa paniikkikohtauksista pyritään harjoittelemalla eroon. Itsensä tarkkailusta siirrytään hallitsemaan tilanteita. Oma asenne on siinä hyvin tärkeä, muistuttaa Sirpa Nyman.

– Asiakasta opetetaan hallitsemaan itseään paniikkikohtaustilanteessa. Sen jälkeen heitä kannustetaan kokeilemaan oppimaansa eli sinne kauppaan on vain uskallettava rohkeasti lähteä.

Psykoterapeuttinen hoito helpottaa monen tilannetta. Käyttäytymis-, ryhmä- ja rentoutusterapiat ovat osoittautuneet parhaimmiksi psykoterapian muodoiksi.

Ryhmäterapiassa paniikkihäiriöstä kärsineet potilaat kokoontuvat keskustelemaan sairaudestaan. Ryhmässä jäsenet tukevat toisiaan ja tuntevat etteivät ole vaivansa kanssa yksin. Ryhmäterapia antaa toivoa siihen, että sairaus on voitettavissa.

Ryhmähoidosta
hyviä tuloksia
Sirpa Nyman on vetänyt erityisiä paniikkiryhmiä, joista on saatu hyviä tuloksia.

– Ryhmä kokoontuu 10–12 kertaa ja jokaisen tapaamiskerran teemat on sovittu etukäteen. Kokoontumiskertoja on kieltämättä joskus liian vähän, mutta ryhmän jäsenet tutustuvat siinä ajassa toisiinsa. Vertaistuki auttaa heitä myös jatkossa.

Paniikkihäiriöisillä on myös vilkasta yhdistystoimintaa, mikä osaltaan

auttaa tervehtymään.

– Valtaosa hyötyy myös uusista masennuslääkkeistä. Uusien masennuslääkkeiden kohdalla ei tarvitse pelätä edes loukkuun jäämistä, sillä ne eivät aiheuta riippuvuutta eli lääkehoidoissakin on tapahtunut hyvää kehitystä.

Sirpa Nymanin mukaan paniikkihäiriötä voitaisiin hyvin hoitaa myös terveyskeskuksissa, mikäli siellä olisi riittävästi voimavaroja. Nykyisin suurin osa hoidetaan erikoissairaanhoidon puolella.