Kaarina Naski
Monet niistä suomalaisnaisista, jotka alkoivat olla vaihdevuosissa 1980-luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa, muistavat tarmokkaan kansanterveystieteilijän Elina Hemmingin, joka suhtautui varsin skeptisesti jo tuolloin voimalliseksi virinneeseen estrogeeni-innostukseen.Tänä päivänä Hemminki voisi hyvällä syyllä tuntea olleensa oikeassa, sillä hormonikorvaushoidon haitat ovat nyt tiedossa maailmanlaajuisesti. Edut sen sijaan ovat kutistuneet lähes olemattomiin.
Mitäs minä sanoin on kuitenkin toteamus, joka ei oikein sovi Stakesin tutkimusprofessorille. Hemminki ymmärtää hyvin kentällä vallitsevan hämmennyksen, eikä halua syyllistää lääkärikuntaa. Sen sijaan hän kohdistaa kritiikin yliopistollisten sairaaloiden johtaviin lääkäreihin ja gynekologian professoreihin, joitten hänen mielestään tulisi seurata kansainvälistä tutkimustoimintaa nykyistä tiiviimmin.
– Suomalainen järjestelmä ei takaa puolueetonta tietoa ajantasaisesti, Elina Hemming huomauttaa.
Kun tieto naisten hormonihoitoa koskevan laajan tutkimuksen keskeyttämisestä Yhdysvalloissa levisi maailmalle kesällä 2002, säpsähdys Suomessakin oli melkoinen. Tulokset olivat monella tavoin negatiiviset. Silti loppukesästä 2003 uutisoitiin, että hormonilääkkeitä käytti Suomessa edelleen 300 000 naista. Sanottavaa laskua ei ollut tapahtunut. Ja vielä keväällä 2003 Helsingissä kampanjoitiin estrogeenien puolesta korkealta tutkijatasolta lääkefirman järjestämässä suuressa yleisötilaisuudessa.
– Vastuutonta, sanoo professori Hemminki.
Tämän vuoden heinäkuussa kuultiin lisää amerikkalaistutkimuksesta. Hormonien yhdistelmähoito ei vain lisää rintasyövän riskiä vaan myös viivyttää syöpädiagnoosin tekoa. Keltarauhashormonia, joka lisättiin kohtusyövän ehkäisemiseksi, epäillään nyt pääsyylliseksi kasvaneeseen rintasyövän riskiin.
Ja elokuussa lisätietoa. Yli miljoonan brittinaisen hormonihoitoja seuranneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että kymmenessä vuodessa yhdistelmälääkkeiden käyttäjien sairastumisvaara rintasyöpään kaksinkertaistuu ja hormonilääkkeiden käyttäjien rintasyöpäkuolleisuus lisääntyi. Enää ei puolustus voinut vedota edes siihen, että puheena oleva estrogeeni olisi erilaista kuin mitä Suomessa käytetään. Myös Englannissa, niin kuin meilläkin, kyse on nimenomaan estradiolista, eikä konjugoidusta, hevosesta peräisin olevasta estrogeenista, kuten amerikkalaistutkimuksessa.
Britannian viranomaiset antoivat uudet hoitosuositukset lääkäreille saman tien, ja arvovaltainen lääketieteen lehti The Lancet ilmoitti kantanaan, että kaikki pitkäaikainen yhdistelmähormonien käyttö tulisi lopettaa heti. Rintasyövän riski on lehden mukaan ollut tiedossa pitkään, mutta sitä on vähätelty.
Myös Suomen Lääkelaitos laittoi elokuussa kotisivulleen uudet suositukset, joissa lääkäreitä kehotettiin tarkkaan harkintaan vaihdevuosihormonien määräyksessä ja kertomaan käyttäjille lääkkeiden riskeistä. Nyt hoidon keskeyttäminen on päivän puheenaihe myös meillä. Hormonivalmisteiden myynnin pudotus Amerikassa ja Englannissa on jo ollut huomattava.
Väitteet perustuivat
hyvään uskoon
– WHI -tutkimus oli Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin suurimpia hankkeita. Valmisteluja tehtiin vuosikausia ja seurantatutkimuksia kahdeksan vuoden ajan, Elina Hemminki kertoo ja lisää, että myös Suomen tiedepiireissä oltiin hyvin selvillä siitä, että vasta nyt haettiin todella laajoilla kokeellisilla tutkimuksilla varmuutta siihen, vastasivatko tulokset niitä käsityksiä, joita hormonien korvaushoidosta oli olemassa.
– Kokoomatietoahan erilaisista yksittäisistä kokeellisista tutkimuksista on ollut saatavissa myös muualta vuosien ajan.
Hemminki sanoo innostuneensa aikanaan itse tästä asiasta terveydenhuollon perspektiivistä jo uuden teknologian vauhdittumisvaiheessa.
– Jouduin 1980-luvun lopulla mukaan debattiin, jossa otettiin kantaa siihen, miksi naisen elämään kuuluvaa luonnollista biologista kehitysvaihetta pitäisi nyt äkkiä hoitaa kuin sairautta. Minua kutsuttiin erilaisiin tilaisuuksiin vastaamaan, mitä hormonihoidosta seuraisi, onko sellainen turvallista tai kenties vaarallista terveydelle.
– Minun oli suorastaan pakko ottaa asiasta selvää. Hain kirjallisuutta ja huomasin varsin pian, että vakuuttavaa tietopohjaa, jolle suositus rakentui, ei ollut olemassakaan. Hyödyn ja tehon näyttö puuttui. Väitteet perustuivat mitä ilmeisimmin vain hyvään uskoon ja ei-kokeellisten tutkimusten väärään tulkintaan.
Hemmingin sittemmin käynnistämät ja johtamat hyötytutkimukset ovat keskittyneet Viroon, jossa ne ovat yhä meneillään.
Tutkijan mukaan Virossa menopaussihoitoja käyttäviä on paljon vähemmän kuin Suomessa.
– Virolaiset lääkärit ovat vanhastaan suhtautuneet epäluuloisesti ja kielteisestikin hormonihoitoihin.
– En usko kyseisten tutkimusten tuovan enää esille mitään uutta ja yllättävää, vaan vahvistavan jo saatuja kansainvälisiä tuloksia.
– Suomessa tärkeämpi tutkimuslinjani on ollut valikoitumisilmiö. Estrogeenihoitoja on todettu määrätyn yleensä hyvin toimeentuleville ja terveille naisille. Hyödytkin ovat siten näyttäneet isommilta. Kyllähän terveemmillä aina paremmin menee.
Lopeta kuin mies,
vaikka kroppa kapinoi
Vaikka yhdistelmähoitoa tällä hetkellä pidetään vaarallisimpana, muutkaan estrogeenihoidot eivät liene riskittömiä.
Kun nurkkaan on heitetty estrogeenin sydän -ja verisuonitaudeilta ja dementialta suojaavuus ja pluspuolelle jäämässä ainoastaan osteoporoosin ja paksunsuolen syöpäriskin väheneminen, ei moni lääkäri enää miettine, kun hän kehottaa potilastaan jättämään estrogeenin.
Entä kun hoitoa on käytetty vuosia tai vuosikymmen? Onko annostusta pienennettävä vähitellen vai voiko lopettaa saman tien? Tuleeko vierotusoireita ja voivatko ne puolestaan olla terveydelle haitallisia.
– Vakavia ne eivät ole missään mielessä, mutta taatusti alkuunsa ikäviä. Kumpikin lopetustapa on mahdollinen, Hemminki vastaa.
– Tilannetta voi verrata tupakoinnin lopettamiseen. Kroppa on tottunut annokseen ja vaatii aikaa sopeutumiseen.
– Mahdollisesti palaavien menopaussioireitten lieventämiseksi kehottaisin välttämään kofeiinipitoisia stimulantteja, kuten kahvia, teetä ja coca-colaa ja lisäämään liikuntaa.
Elina Hemmingin mukaan pitäisi kiireesti määritellä, mikä on niin vakava menopaussioire, että siihen tarvittaisiin edes lyhytaikaisesti hormonihoitoa. Yksilöllisestikin olisi pystyttävä päättämään, voiko sen sietää vai onko se niin elämää häiritsevä, ettei sen kanssa pärjää.
– Se joka tapauksessa on selvää, että jollet aloita, ei sinun tarvitse lopettaakaan.