– Eetu myös pissasi valtavasti. Hän oli aina herätessään kainaloihin asti märkä, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, Päivi Roukala-Henttu selvittää.

Lopulta yksi terveyskeskuslääkäri keksi kysyä diabeteksen mahdollisuudesta ja mittasi Eetun verensokerin. Lukemat antoivat heti selityksen oireisiin. Kysymyksessä oli 1 tyypin diabetes.

– Sitä ennen Eetu ehti mennä useammankin lääkärin sormien läpi ennen kuin oireiden syy selvisi. Tosin siinä ei ole mitään ihmeellistä, sillä vauvoilla diabetes on hyvin harvinainen. Kerrallaan Suomessa on vain noin viisi diabetesta sairastavaa vauvaa, joten ei sitä ensimmäisenä kukaan ala epäillä.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan lasten diabeteshoitaja Eija Vuolle kertoo muistavansa urallaan 1980 alusta alkaen vain muutaman diabetekseen sairastuneen vauvan. Vuosittain Keski-Pohjanmaalla sairastuu lasten diabetekseen kymmenisen lasta.

– Näppituntumalta suurin sairastumispiikki tuntuisi osuvan 5–9 -vuotiaisiin ja seuraava esimurrosikäisiin eli 10–14 -vuotiaisiin. Tosin 1 tyypin diabetekseen voi sairastua missä iässä tahansa. Myös aikuinen voi sairastua siihen, muistuttaa Eija Vuolle.

Sokerimittarin
asteikko loppui
Ensimmäisessä mittauksessa Eetun sokeriarvot olivat niin korkeat, että sokerimittarin asteikko ei riittänyt niitä mittaamaan.

– Terveyskeskuksenkin väki epäili koko mittaria. Mittari oli kuitenkin kunnossa ja Eetun sokeriarvot hengenvaarallisissa lukemissa. Siinä vaiheessa hänelle oli kehittynyt jo happomyrkytys, Päivi kertoo.

– Terveyskeskuksesta meidät ohjattiin välittömästi keskussairaalaan, missä diagnoosi varmistettiin ja hoito aloitettiin saman tien, muistelee Markku Henttu lähes neljän vuoden takaisia tapahtumia.

– Hoito puri Eetuun nopeasti ja jo muutaman päivän kuluttua poika virkistyi ja konttasi leikeissään iloisena ja virkeänä.

Shokki ja helpotus
Diagnoosi oli Hentun perheessä shokki, mutta siinä tilanteessa myös helpotus.

– Helpottavaa oli tietää, mikä Eetua vaivaa sekä se, että häntä voidaan hoitaa, toteavat Markku ja Päivi.

– Mielessä pyöri tietenkin valtavasti kysymyksiä, ja vaikka minulla on terveydenhoitoalan koulutus, siitä ei ollut siinä tilanteessa mitään hyötyä. Ajatukset ja tunteet olivat sen verran myllerryksessä, naurahtaa Päivi Roukala-Henttu.

Markku Hentulle tilanne oli vähän helpompi, koska hänen veljensä sairastui diabetekseen lapsena.

– Tiesin, että diabeteksen kanssa voi elää ihan tavallista, hyvää ja täysipainoista elämää.

Päivi myöntää, että näin on myös tapahtunut alkukoettelemusten jälkeen.

– Vaikeinta oli vauva-aika, välillä tuntui, ettei mistään tule mitään. Yöt olivat levottomia ja Eetun sokeriarvot heittelivät. Mutta vähitellen siinä kolmen ikävuoden paikkeilla sokeriarvot asettuivat uomiinsa ja tilanne helpottui kaikin tavoin. Asiat alkoivat olla tuttuja, mikä tietenkin lisää itsevarmuutta.

Säännöllisyyttä ja
terveellistä ruokaa
Diabeteksen toteamisen jälkeen Eetu oli sairaalassa parisen viikkoa. Sinä aikana Hentun perhe sai neuvoja ja ohjausta diabeteksen hoidosta ja arkielämästä sairauden kanssa.

– Olihan siinä opeteltava paljon uusia asioita. Meillä oli siihenkin asti laitettu säännöllisesti kotona ruokaa, joten se ei tuottanut ongelmia. Toista on niillä, jotka joutuvat opettelemaan uudessa tilanteessa jopa ruuanlaittoa, Markku Henttu pohtii.

Diabetesta sairastava lapsen elämän pitää olla säännöllistä. Ruoka-ajoista ja välipaloista on pidettävä kiinni ja kaikki matkat ja retket on ennakoitava.

– Lyhyillekin matkoille ja retkille pitää varata mukaan ruokaa, insuliinit ja sokerimittarit. Aluksi myös mittasimme ruoka-annoksia tarkasti, mutta vähitellen siihen on kehittynyt näppituntuma. Nyt jo tietää, minkä verran esimerkiksi perunaa, muroja, leipää, puuroa tai makaronilaatikkoa Eetulle annostellaan.

Pian viisi vuotta täyttävä Eetu osaa itsekin kuunnella itseään. Hän kipaisee esimerkiksi kesken ulkoleikkien hakemaan välipalaa, kun tuntee sitä tarvitsevansa. Pala ruisleipää ja mehulasillinen kohentavat oloa antavat aivan uutta potkua pikkumiehen touhuille.

Herkuttelukin
sallittu
Päivin mukaan diabeetikon hyvä ruoka on käytännössä tavallista terveellistä ruokaa.

– Sitä samaa, mitä kaikille muillekin suomalaisille suositellaan eli rasvojen käytön on oltava kohtuullista ja rasvojen laatuun pitää kiinnittää huomiota. Kasvisrasvat ja -öljyt ovat parhaita. Perunoita ja muita kasviksia perheessämme syödään paljon. Päivän ruokailut jaetaan useampaan osaan eli pääaterioiden välille lisätään välipalat.

– Sokeristakaan ei tarvitse kokonaan luopua. Me olemme esimerkiksi pitäneet Eetulla karkkipäivän ja hän voi syödä muiden lasten tavoin synttäreiden antimia. Ainoastaan limsojen ja mehujen kanssa on oltava tarkkana, sillä niissä on runsaasti sokeria ja niistä sokeri imeytyy nopeasti. Myös pizzalla ja hampurilaisilla piipahdetaan aina välillä siinä missä muutkin perheet.

Diabeetikolle liikunta on tärkeää. Sitä pitää harrastaa läpi elämän. Lapsuudessa liikunta perustuu leikinomaisuuteen. Pihaleikeissä ja muissa touhuissa liikunta hoituu itsekseen eli vielä ei tarvitse miettiä varsinaisia liikuntaharrastuksia.

Eetu on päivät päiväkodissa ja siellä kaikki on sujunut hienosti. Tosin Päivi ja Markku Henttu toteavat, että itse pitää olla aktiivinen ja ottaa asioista selvää. Mitään ei anneta automaattisesti.

– Olemme kuitenkin olleet alusta lähtien sitä mieltä, että Eetulla on samat oikeudet kuin muillakin, ja ainakin tähän asti näin on ollut.

Hyviä vinkkejä ja neuvoja saa myös samassa tilanteessa olevilta. Kokkolan seudun diabetes-yhdistyksellä on nykyisin perhekerho. Kerho on tarkoitettu nimenomaan perheille, joissa on diabetesta sairastava lapsi.

– Vaikka keskussairaalan diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti ja lääkärit antava hyviä ohjeita ja hyvää hoitoa, on vertaistuki sen ohella erinomainen voimavara. Sieltä saa monenlaisia vinkkejä ja näkee, että samanlaisten pulmien kanssa painiskelevat myös muut. Se on tärkeää, sillä kieltämättä välillä tulee sellainen tunne, että kellään muulla ei ole tällaista, Päivi Henttu naurahtaa.

– Perhekerhon vanhemmat ovat valmiit tukemaan myös uusia diabetesperheitä. Itse ainakin olisin kaivannut tällaista vertaistukea siinä vaiheessa, kun Eetun sairaus todettiin. Sitä ei kuitenkaan ollut vielä silloin saatavilla.

Päivi Henttu muistuttaa, että diabetes on kuitenkin pysyvä: se jatkuu koko elämän, ja sitä on hoidettava joka päivä. Juuri sairauden pysyvyys erottaa sen useimmista muista sairauksista.

(Julkaistu 2003)